Romaani

VALKOVUOKKO JA PUNARUUSU

Fiktiivinen tarina sijoittuu viime vuosisadan alkupuoliskolle Suomeen ja lähialueille. Se kertoo uskottavasti papista ja työmiehen perheestä, heidän yhteiskunnallisista tavoitteistaan ja niiden ristiriidoista. Se kertoo myös sodista, joissa Suomi tuli itsenäiseksi ja puolusti vapautta menestyksellä.

     ANDREAS THOMAE

KETTUNIUKSEN

KUULUISIA JÄLKELÄISIÄ

    Laatinut Juha Ruotsalainen       

Suomen kielen historiaa

Perinteinen kielen sukupuumalli joutaisi romukoppaan. Parempi malli olisikin kerroksittain kasvava sipuli. Samoin joutaisi romukoppaan käsite kielen alkukodista. Kielet syntyvät olemassa olevista kielistä eriytymällä ja sulautumalla. Kivikaudella kun maapallolla oli vain vähän ihmisiä ja paljon tilaa etsiä uusia asuinsijoja, oli paljon kieliä. Ryhmät asuivat satoja vuosia eristyksissä toisistaan luonnonesteiden muodostamien taipaleiden takana ja isoloituivat. Siitä ovat todisteena Uuden Guinean sadat ellei tuhannet kielet. Eriytymistä tapahtuu vieläkin, vaikka maapallo on muuttunut monenlaisten yhteyksien ansiosta ”kyläksi”. Esim. Amerikan englanti on kehittymässä omaksi kieleksi. Sulautuminen tapahtuu, kun heimot ja kansat ovat kanssakäymisessä toisten heimojen ja kansojen kanssa. Kun kieli joutuu kontaktiin toisen kielen kanssa, syntyy murre ja pidginkieli. Kun kansat käyvät kauppaa toistensa kanssa tarvitaan yhteinen kieli eli lingua franca, jota melkein kaikki ymmärtävät. Se syntyy, kun arvostetumpi kieli sulauttaa toisen kielen itseensä. Nyt kansat ovat toistensa kanssa niin paljon tekemisissä, että maapallosella on kehittymässä uusi lingua franca. Se on "bäd inklish". (Kieli huononee, koska helpoin ymmärrettävyyttä edistävä tekijä määrää).
   
  Ellei Emil Nestor Setälän ja Kai Donnerin yli sata vuotta sitten luomaa suomalais-ugrilaisten kielten sukupuumallia hylätä kokonaan, se joutaisi ainakin kääntää ylösalaisin. Lehvästöstä pitäisi tehdä juuret ja juurista oksisto. Viime jääkauden kylmimmän vaiheen aikana 26000 – 18000 vuotta sitten Euroopassa asui ihmisiä vain Mustanmeren sekä Pyreneitten lähettyvillä ja ehkä Balkanilla ja Italian niemimaalla, sillä pohjoisempana luonto oli asumiselle vihamielistä polaariaavikkoa ja tundraa. He olivat tulleet Itä-Eurooppaan Aasiasta jääkauden lämpimän vaiheen aikana noin 40000 vuotta sitten. He elivät 25 hengen ryhmissä asuen majoissa ja vaihtaen asuinpaikkaa vuodenaikojen mukaan. He hankkivat ruokansa pyydystämällä isoja eläimiä mutta myös pienriistaa ja keäämällä syötäviä kasveja.  Heidän kivikautiset kulttuurinsa on nimetty Aurignaciksi ja Gravetteksi löytöpaikkojen mukaan. Heidän puhumaa kieltä ei tiedetä, kuten ei tunneta ennen heitä Euroopan asuttaneiden neandertilaistenkaan. Pauli Saukkosen mukaan kieli ei voi syntyä tyhjästä. Jokaisella kielellä täytyy olla edeltäjä, jota ei voida määritellä, koska alkuperä ulottuu hämärään muinaisuuteen. Heidän puhumansa (turanilainen?) muinaiskieli levisi paleokivikaudella Euraasian valtavan alueen koilliskolkkaan asti (Dolukhanov). Joku paleosiperialanen kieli esim. jugagiiri on ehkä sen viimeinen edustaja. Siperia asutettiin lounaasta ja vähäisemmässä määrin Itä-Aasiasta. Muuttoliike jatkui Beringin salmen kautta Amerikan mantereille asti. Päinvastaistakin liikkumista on sittemmin tapahtunut; skyytit ja sarmaatit tulivat Eurooppaan idästä mutta vasta kuparikaudella. Viimeisimpiä tulijoita olivat hunnit, mongolit ja osmannit. Myöhäiset tulijat sulautuivat Euroopan aiemmin asuttaneisiin väestöihin. He omaksuivat Euroopassa vallinneen kulttuurin ja kielen tuoden niihin omat mausteensa.
 
  Sitä mukaan kun mannerjää vetäytyi ja maa tuli asumiskelpoiseksi, jäänjättömaalle muutti ihmisiä. Muuttosuunta oli pääsääntöisesti etelästä pohjoiseen. Liikkuminen tapahtui jokia pitkin, sillä metsämaastossa oli vaikea ja vaarallistakin kulkea. Itä-Euroopassa käytettyjä muuttoväyliä olivar suuret virrat Tonava, Prut, Dnestr, Bug, Dniepr, Don, Volga ja Ural. Muuttajat asuttivat jokien varret siirtyen muutaman kilometrin sukupolvessa. Lounaassa Pyreneitten refugista muutettiin Atlantin rannikkoa seuraten pohjoiseen. Muuttajat elivät kalastamalla ja pyydystämällä hylkeitä ja peuroja. Alpit estivät Italiasta ja Balkanilta muuttamisen. 400-luvulla eaa. eläneellä historioitsija Herodotosilla oli hajua Itä-Euroopan heimoista, ja roomalainen Tacitus tiesi Länsi-Euroopan kansat, mutta pohjoisen metsävyöhykkeen asukkaista kumpikin oli huonosti perillä. Viimeisinä metsästäjä-kerääjien elämänmuotoa Euroopassa harjoittivat pohjoisen ja koillisen asukkaat. Enemmistöllä saamelaisista on noiden metsästäjä-kerääjien geenit. Dna osoittaa, että saamelaiset ovat jääkauden kylmimmän vaiheen aikana Lounais-Euroopassa asuneiden Homo sapiensien jälkeläisiä. Saamelaisista puolet kuuluvat mitokondriaalisen dna:n haploryhmään V, joka syntyi 35000 vuotta sitten HV-haploryhmään kuuluvien ihmisten keskuudessa Välimeren seutuvilla. Heitä oli tullut Eurooppaan Vähä-Aasiasta Välimeren rantoja pitkin. Toinen puoli saamelaisista kuuluu mthaploryhmään U1b, joka on niin ikään Lounais-Euroopan refugista eli pakopaikasta, jossa ihmiset selviytyivät jääkauden kylmimmän vaiheen yli. Sisarhaploryhmistä U oli tullut Eurooppaan ensin ja HV muutama vuosituhat myöhemmin.
   
  Mustameren seutuvilta Tonavaa, Veikseliä, Oderia ja Elbeä pitkin tulleet ja Iberiasta Atlantin rannikoa seuraten tulleet ihmiset kohtasivat aluksi sotaisesti Pohjanmeren paikalla olleella maalla ja Itämeren rannikolla. Mutta käytiin myös kauppaa ja avioiduttiin yli heimorajojen. Syntyi myöhäispaleoliittinen Hampurin pyyntikulttuuri. Syntyi myös sekakieli, jota käytettiin lingua francana. Sekakieli jakaantui alkusaameksi ja alkusuomeksi, kun osa ”hampurilaisista” (Ahrensburgin kulttuuri) jatkoi Atlantin sulaa rannikkoa pitkin Pohjois-Norjaan asti (Komsa-kulttuuri) ja osa (Svidryn kulttuuri) vaelsi Itämeren itäpuolitse koilliseen. Kun ryhmät tuhansien vuosien kuluttua joutuivat kosketuksiin Lapissa, ne eivät enää ymmärtäneet toistensa kieltä, osa puhui pohjoissaamea ja osa Inarin saamea ja koltan saamea. Indoeurooppalaista kieltä puhuvat tulivat Pohjanmeren ja Itämeren rannikoille tuhansia vuosia protosuomea ja protosaamea puhuvien jälkeen. He olivat alkuaan paimentolaisia aroilta. Tulijat ehkä ”lahtasivat” alkuasukkaita niin kuin Euroopasta Amerikkaan menneet intiaaneja. Uudet asukkaat harjoittivat kaskiviljelyä. Metsästäjä-kerääjät vetäytyivät pohjoiseen.  Viimeistään pronssikauden vaihtuessa rautakaudeksi paikalleen jääneet alkuasukkaat sulautuivat tulijoihin. He vaihtoivat kielekseen indoeurooppalaisen kielen, joka edusti arvostetumpaa elinkeinoa, ja jolla siksi oli korkeampi arvovalta.
    Kalevi Wiik on osoittanut, että syntyneeseen germaanikieleen jäi ääntämisvirheitä, koska suomessa ja saamessa on eri äännelait kuin indoeurooppalaisissa kielissä. Kielenvaihdossa syntyneissä baltissa, germaanissa ja slaavissa on sanastossa suomalais-saamelaista substraattia eli perusainesta. Esim. suomen koti, saamen goahti ’kota’ ja englannin cottage ovat epäilemättä samaa juurta. Voimakkaammin kuin germaanisiin kieliin suomi jätti jäljen balttilaisiin kieliin, lättiin ja liettuaan sekä jo kadonneeseen preussiin. Balttilaiset kielet ovat vanhimpia indoeurooppalaisia kieliä. Niitä on puhuttu Itämeren kaakkoisrannoilla kauan ennen germaanisia ja slaavilaisia kieliä. Ennen balttilaisia kieliä Etelä-Baltiassa puhuttiin protosuomea, mikä on todennettavissa paikannimistä kuten Väinäjoki. Suomi ja saame ovat joutuneet vuosituhansien aikana väistymään indoeurooppalaisten kielten alta pohjoiseen etelästä tulleen väestöpaineen työntämänä. Mitä tulee Venäjällä yhä puhuttuihin suomalais-ugrilaisiin kieliin, ne ovat sen kielen jatkajia, jota puhuttiin mesoliittisellä kaudella metsävyöhykkeellä Desna- ja Kamajoista pohjoiseen. Unkari on oma lukunsa. Unkarissa väitellään, ovatko unkarilaiset edes "ugreja". Geneettisesti he ovatkin eri "rotua" kuin pohjoisemmat kielisukulaisensa. He ovat geeniperimältään pitkälti samoja kuin indoeurooppalaisten kielten puhujat. Nykyunkarilaisista suurimman osan esihistoriallinen kantaisä jäljitetään mieheen, joka kuului Ydna haploryhmään R1. Unkarilaisten R1 on selitettävissä siten, että kuparikaudelta alkaen Kaspianmeren pohjoispuolelitse tuli paimentolaisia Eurooppaan. Madjaarit tulivat 800-luvun lopulla Aarpaadin johtamina Karpaattien yli alangolle, jossa asuneet unkaria puhuvat heimot pakenivat Transsilvaniaan. Sieltä muun muassa szekelit palasivat vähitellen takaisin. He sulauttivat madjaarit kielellisesti. Madjaarit toivat unkarinkieleen karjataloussanastoa. Sajnovics löysi 1700-luvulla suomen ja unkarin sukulaisuuden, mutta noiden kielten on täytynyt erota toisistaan hyvin kauan sitten, sillä suomen ja unkarin yhteiset sanat ovat metsästäjä-kerääjäkulttuurin ajalta. Suomalaisista miehistä noin puolet kuuluu Ydna haploryhmään N1c, johon kuuluvien kantaisä syntyi paleokivikaudella jossakin Itä-Euroopassa. Toinen suuri habloryhmä Suomessa on I. Siihen kuuluvien kantaisät tulivat kivikaudella Vähä-Aasiasta Anatolian kautta Balkanille ja edelleen Tonavaa pitkin Keski-Eurooppaan.

    Suomalais-ugrilaisia kieliä puhuvat ovat asuneet indoiranilaista kieltä puhuneiden heimojen pohjoisina naapureina tuhansia vuosia. Molempien kielten sanoissa on paljon yhteisiä juuria. Kantaindoeuroopan hekvos, suomen hevos ja latinan equus ovat samaa juurta. Suomen sana `Häme` on samaa juurta kuin venäjän `Zemlja`, jonka yksi johdos on `Saame`. Indoeurooppalaiset ja myös turkkilaiset kielet ovat tunkeutuneet vuosisatojen kuluessa suomalais-ugrilaisten kielten väleihin. Suomalais-ugrilaisia kieliä puhutaan enää Pohjois- ja Koillis-Euroopassa sekä Karpaattien alangolla. Kaksi ugrilaista kansaa, hantit ja mansit, siirtyivät Ob-joen vesistöalueelle vasta jääkauden sulamisvesien synnyttämän jääjärven kuivumisen jälkeen. Sinne tuli myös samojedeja idästä. Suomalais–ugrilaiset kielet ja samojedikielet niputetaan yhteen uralilaiseksi superkielikunnaksi, mutta italialainen kielitieteilijä Angela Marcantonio esittää, ettei mitään uralilaista kielikuntaa ole olemassakaan. Unkari, saame ja suomi ovat vanhimpia Länsi-Euroopassa puhuttuja kieliä. Suomea ja varsinkaan saamea ei tuotu Fennoskandiaan "alkukodista" Volgan mutkassa, kuten kouluissa yhä opetetaan, vaan ne syntyivät jo myöhäispaleoottisella kaudella Länsi- ja Keski-Euroopassa. Kaikki indoeurooppalaiset kielet ja myös baski ovat myöhempiä tulokkaita. Kantaindoeurooppa tuli Eurooppaan Keski- ja Vähä-Aasiasta mesoliittisella kaudella. Yksi Italian niemimaalla puhutuista kielistä ennen indoeurooppalaisia itaalisia kieliä oli etruski. Se on kaukasialaisperäisen pelasgin sukuinen kieli, kuten Baskikin. Siihen viittaa baskin kieliopillinen ergatiivi-rakenne, joka on joissakin kaukasialaisissa kielissä ja myös sumerissa. Kaukasiassa on Iberia niminen paikkakin. Nimi tuli siirtolaisten mukana länteen. Siperia-nimikin saattaa olla Kaukasiasta, josta lähteneet ihmiset asuttivat Länsi-Siperian yhdessä Keski-Aasiasta lähteneiden kanssa yli 45000 vuotta sitten. Suomalaisten esivanhemmat tulivat Kaukasuksen kautta Eurooppaan. Kaukasuksella oli myös Albania niminen paikka, josta albanialaiset siirtyivät nykyiseen kotimaahansa.

                                                                                      PIETARIN TUHKIMO

Ihmeellinen tarina Venäjän keisarinnan savolaisista sukujuurista